Liikenneturvallisuus

01/2019 Kolari! Painatko jarrua vai kaasua?

Liikenne – meille kaikille tuttu ja jopa välttämätön toimintaympäristö, niin työssä, kuin vapaa-ajallakin. Liikenneolosuhteet, liikenneraivo, liikenneonnettomuudet, kuljettajien ajokunto, jalankulkijoiden näkyvyys, liikennesäännöt, erilaiset kulkuneuvot, liikenneturvallisuus… liikenneaiheisia uutisia vilahtelee silmille eri medioissa paikallisella ja valtakunnallisella tasolla tämän tästä. Jokaisella on mielipide, miten liikenteen tulisi sujua ja miten siellä tulisi toimia. Alkuvuonna silmiini osui lukuisia juttuja siitä, miten toisen tielläliikkujan auttamisen kynnys on jostain syystä korkea. Kolaripaikalle ei pysähdytä, vaan ajetaan ohi. Rikkoutuneen ajoneuvon siirtämiseen ei saada apua. Jopa onnettomuuden osapuoli saattaa liueta pois tapahtumapaikalta. Onneksi löytyy myös niitä, jotka ennakoivat, huomioivat  muut tiellä liikkujat ja pysähtyvät, kun joku on avun tarpeessa. Mutta miksi kaikki eivät tee niin?

Mikä olisi paras ensiapu onnettomuustilanteita ajatellen?

Liikenteessä voi koska tahansa kohdalle sattua poikkeustilanne. Joskus poikkeustilanne aiheuttaa liikenneonnettomuuden. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuonna 2018 liikenneonnettomuuksissa kuoli yhteensä 223 ja loukkaantui 5300 ihmistä. Edelliseen vuoteen verrattuna ihmishenkiä menetettiin 15  ja loukkaantumisiakin tapahtui 300 vähemmän. Kehitys siis näyttäisi menneen parempaan suuntaan. Mutta niin kauan, kun yksikin ihminen menettää terveytensä tai henkensä liikkuessaan paikasta toiseen, on liikenneturvallisuudesta puhuttava ja meidän jokaisen on nähtävä ja tehtävä oma osuutemme vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi. Nolla liikennetapaturmaa olkoon siis tavoite. Se on varmasti monen mielestä naiivi tavoite ja ehkä jopa käytännössä mahdoton saavuttaa, mutta sitä kohti tulee mielestäni kuitenkin ponnistella. Ennaltaehkäisy on ilman muuta siis parasta ensiapua.

Yksi tärkeimmistä liikenneturvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä sijaitsee ajoneuvossa ratin ja penkin välissä. Kuljettajan taidot, ajokunto ja ASENNE ovat keskeisessä roolissa. Uskon, että niihin voidaan vaikuttaa mm. koulutuksen avulla. Liikenneturva, Autoliitto, autokoulut, oppilaitokset, vakuutusyhtiöt, ammattipätevyys- ja ensiapukouluttajat ja moni muu taho tekevät koulutus- ja valistustyötä kansalaisille liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Ensiapukouluttajana koen itse onnistumisen tunnetta, kun ryhmästä yksikin ihminen oivaltaa ennakkoon varautumisen merkityksen ja ilmoittaa, että aikoo esimerkiksi tarkastaa auton ensiapulaukun tai hankkia autoonsa heijastinliivin ja turvaleikkurin. Tai hän rohkaistuu ja kertoo, että ensiaputaidot opittuaan hän jatkossa uskaltaa pysähtyä kolaripaikalle auttamaan. Jes! Nimittäin ohi ajavasta autosta on aivan mahdotonta auttaa hädässä olevaa.

On parempi olla koskematta onnettomuudessa loukkaantuneeseen – vai onko?

Suuri osa liikenneonnettomuudessa loukkaantuneista saa pysyvän aivovamman hapen puutteen vuoksi. Tajuntansa menettäneellä uhrilla veltot nielun alueen lihakset tukkivat hänen hengitystiensä. Uhri ei pysty itse enää huolehtimaan omasta hengityksestään. Hän tarvitsee nopeasti paikalle auttajan, joka osaa avata hengitystien ja turvata hengityksen siihen asti, kunnes ensihoito- tai pelastusviranomaiset ehtivät kolaripaikalle. Kuolinsyytutkijat ovat arvioineet, että n joka toisella liikenneonnettomuuksien uhreista kuolinsyynä on tajuttomuudesta johtuva tukehtuminen. Ja että heistä noin joka toisella ei ollut mitään vakavia vammoja. Jos nämä arviot pitävät paikkansa, se tarkoittaa, että viime vuonna 55 liikenneonnettomuuden uhria olisi pelastunut, jos paikalle olisi pysähtynyt edes yksi ohikulkija, joka olisi uskaltanut koskea ja osannut avata tajuttomalta uhrilta hengitystien. Ja se on muuten äärettömän yksinkertainen toimenpide: rauhallisesti ja tukevalla otteella käännetään uhrin päätä sen verran taaksepäin, että hengitys palautuu. Eli suun ja nenän edessä alkaa tuntua säännöllistä ilmavirtausta. Eli hiljaiseen, reagoimattomaan liikenneonnettomuuden uhriin PITÄÄ uskaltaa koskea.

4 vinkkiä kolaripaikalla toimimiseen

Kuvittele, että ajat tuttua tietä esimerkiksi töistä kotiin tai harrastuksiin. Huomaat, että edessäsi on tapahtunut kolari. Kukaan ohikulkija ei vielä ole pysähtynyt paikalle, eikä viranomaisiakaan näy vielä missään, onnettomuus on siis tapahtunut aivan hetki sitten.

  • Varaudu ennalta. Auttamaan pysähtyminen on helpompaa, kun käytettävissä on muutakin kuin paljaat kädet ja hyvä mielikuvitus. Varmista, että autostasi löytyy heijastinliivit itsellesi ja kaikille matkustajille. Varoituskolmio ja ensiapulaukku kannattaa sijoittaa niin, että ne ovat aina nopeasti käyttöön otettavissa. Toimiva taskulamppu tai hätävalo ovat korvaamattomia, jos on pimeää. Pelastustyökalusta on hyötyä, jos kolariauton ovet ovat jumissa tai turvavyötä ei saa avattua. Ensiapukurssilla hankitut ensiaputaidot tuovat varmuutta tositilanteeseen.
  • Rauhoitu ja pysähdy. Huolehdi, että pysäköit oman autosi turvallisesti niin, ettet aiheuta lisäonnettomuuden vaaraa muulle liikenteelle. Arvioi nopeasti ensin tilanne kokonaisuutena: mitä on tapahtunut, montako osallista, millaisia lisäonnettomuuden vaaroja ja tarvitseeko hälyttää viranomaisapua paikalle.
  • Hälytä apua numerosta 112. Jos tilanne vaikuttaa siltä, että paikalla tarvitaan viranomaisapua tai olet epävarma siitä, miten sinun tulee toimia onnettomuuspaikalla, soita nopeasti numeroon 112. Suosittelen 112Suomi -sovelluksen käyttöä hätäilmoituksen tekemiseen. Hätäkeskuspäivystäjä esittää sinulle kysymyksiä. Kuuntele rauhassa ja vastaa kysymyksiin.
  • Noudata ohjeita. Kun hätäkeskuspäivystäjä on saanut muodostettua käsityksen onnettomuustilanteesta, hän tekee päätöksen lisäavun hälyttämisestä. Sen lisäksi hän antaa sinulle ohjeita, mitä sinä voit tehdä kolaripaikalla sillä välin, kunnes ammattiauttajat saapuvat paikalle. Ethän siis katkaise puhelua ennen kuin saat siihen luvan.

Miten herättää kiinnostus ja motivaatio turvallisuustaitoihin?

Onneksi moni tiellä liikkuja on kiinnostunut varautumisesta ja liikenneturvallisuuteen liittyvistä asioista. Moni on myös valmis auttamaan onnettomuustilanteessa. Mutta ei valitettavasti kaikki. Osa oivaltaa varautumisen merkityksen vasta, kun ensimmäinen hätätilanne osuu omalle kohdalle tai läheiselle. Omakohtaisella kokemuksella on siis suuri merkitys motivaation heräämisessä. Koulutustilanteessa ei kuitenkaan voi järjestää oikeita onnettomuuksia ihan vain siksi, että vähemmän motivoituneidenkin osallistujien mielenkiinto saataisiin heräteltyä. Sen sijaan virtuaaliteknologian avulla voidaan tarjota kokemus ja  todelta tuntuva tilanne turvallisesti jokaiselle. Minulla on nyt reilun vuoden verran kokemusta virtuaalisen kolarikokemuksen käyttämisestä osana ensiapukoulutuksia ja turvallisuuteen liittyviä teemapäiviä. Ja ilokseni olen huomannut, että VR-laseilla katseltu kokemus herättää keskustelua, omakohtaista pohdintaa ja motivaatiota turvallisuustaitojen opetteluun. VR Safe Car Crash vie katselijan keskelle onnettomuuspaikkaa ja sen avulla pääsee tekemään havaintoja kolaritilanteesta nimenomaan ensimmäisen paikalle pysähtyvän auttajan näkökulmasta. Se on suunniteltu koulutuksen apuvälineeksi ensiapua ja liikenneturvallisuutta käsitteleviin koulutuksiin. Ja koulutusmateriaali on saatavilla kenen tahansa koulutuksia järjestävän tahon käytettäväksi. Lisää tästä koulutustyökalusta ja siitä, miten lisenssin voi hankkia itselleen, löydät täältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *